Keväinen tervehdys lumikinosten keskeltä!

Kas tässä kirjoittamani mielipidekirjoitus, joka syntyi vastineeksi Ulkomaat-osion uutiseen kansalaisjärjestöjen EU-lobbareita vastaan tekemästä kampanjoinnista, ja toimittaja Murajan yksipuoliseen, selkeän kritisoivaan ja jopa vihamieliseen tekstityyliin:

——————————————————–

Kanslaisjärjestöjen toiminta on räväkkää, syystäkin

Kalevan ”uutinen” Loka lentää Brysselissä 21.2.2012 sai monen ohimosuonen pulssin kiihtymään tiistaina. Kyseisen kirjoituksen räikeät sanankäänteet ja näkökulma kansalaisjärjestöjen toiminnasta sopi paremmin mielipidekirjoitukseen, eikä se siis sellaisenaan sopinut esitettävän uutisena.

Toimittaja Tuomas Muraja perustelee teollisuuden lobbareiden määrää talouden painotuksella EU:ssa. Mutta mitä on talous, ellei perusta yhteiskuntamme toimivuudelle ja pohja tekojemme eettisyydelle? Murajan erottelun mukaan teollisuuden toimijat ja niitä myötäilevät ympäristöjärjestöt ovat ainoita sopivia mielipiteen ilmaisijoita päätöksentekijöiden korvissa. Voimmeko, kuten Muraja vihjaa, antaa neljännesvuosittaisia voittoprosentteja hamuavan teollisuuden ja pankkisektorin lobbauskoneistoineen vaikuttaa tähän eettiseen päätöksentekoon ainoana polariteettina?

Ihmiset ovat kiinnostuneita ympäristönsä ja lähipiirinsä terveydestä ja tulevaisuudesta. Samoin ymmärrys talousjärjestelmämme vinoutumista on kasvanut helpottuneen tiedonleviämisen myötä, ja levinnyt yhä laajemmalle. Jos kansalainen ei halua seistä tumput suorina tehtäessä päätöksiä, jotka aiheuttavat pahoinvointia joko globaalisti, omassa maassamme tai lähiympäristössämme, toiminta kansalaisjärjestössä on hyvä vaihtoehto. Tulisikin muistaa että järjestöjen jäsenet ovat monella tapaa osallistuva joukko yksilöitä, jotka näkevät järjestöt edustajinaan muuten kuppikuntaisessa päätöksenteossa, joka on syntynyt kaikkea muuta kuin kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia tukien. Mitä jää jäljelle ihmiselle, joka ei tyydy vain äänestämään. Mielenosoitus. Tiedonlevitys. Taiteen tekeminen. Murajan uutisen sanankäänteistä selvästi nähtävä asenteellinen kritiikki kohdistuu siis syvimmiltään aktiivista, dynaamista kansalaisyhteiskuntaa kohtaan.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on räväkkää, syystäkin. Niiden tiedonkeräys ja -levitystyö on tuonut globaalin talousjärjestelmän heikkouksia esille, tuonut tarvitun toisen näkökulman. Ne levittävät tietoa mm. ihmisoikeus- ja ympäristörikkomuksista yhä paremmin verkostuneille kansalaisille ja päättäjille. Ne tekevät näin politisoinnin tai teollisuuden rahavanan alle jääneestä ”toisesta totuudesta” yleisesti tunnetun ja painostuksellaan varmistavat tämän näkökulman huomioon ottamisen, joskin pienemmällä rahalla kuin lobbaajat. Tämä työ vaatii luovaa, taiteellista lähestymistä tekijöiltään, ja todella rikastuttaa yhteiskuntaamme.

Aktiivinen kansalainen, OulUtopia

Outi Vänskä

———————————————————